Lopetin lääkityksen tossa pari viikkoa sitten kun, huomasin ettei niistä enään ollut apua, ei edes kahdesta ja totesin että parempi ehkä lopettaa. Tunteet ja olotilat eivät kyllä ole lopettamisen myötä. Kaikki tuntuu niin " oudolta ". Vituttaa jatkuvasti, ahdistaa, masentaa, ja ennenkaikkea hirveintä on se että avopuolisolleni puran jatkuvasti sitä. Olen huono keksimään keinoja miten saisin purettu sen fiksummin. Ei ole hyvä olla missään. En muista koska olisin ollut kokopäivän oikeasti iloinen. Onnellinen olen, mutta iloinen. Paikkakunta vaikuttaa, mutta mieliala sitäkin enemmän
Pitäisi kai miettiä mitä oikeasti haluan elämältäni. En ole edes varma mitä enään haluan opiskella tai mitä tahdon elämältäni.
Pari viikkoa sitten käytiin myös hakemassa uudet tatuoinnit. Itsellä jäi vielä keskeneräiseksi mutta kyllä sitä vielä jatketaan.
Olen huono kiittämään ketään, mutta olen hyvin kiitollinen naapureille, parille luokkakaverille, perheelleni ja avopuolisolleni siitä että jaksavat tätä mielialan heittelyä. Ilman heitä, tuskin olisin täällä enää.
Haluan vain rentoutua, mutta miten? Uskokaa tai älkää, se ei ole niin helppoa kuin uskoisi.
Pitäisi kai miettiä mitä oikeasti haluan elämältäni. En ole edes varma mitä enään haluan opiskella tai mitä tahdon elämältäni.
Pari viikkoa sitten käytiin myös hakemassa uudet tatuoinnit. Itsellä jäi vielä keskeneräiseksi mutta kyllä sitä vielä jatketaan.
Olen huono kiittämään ketään, mutta olen hyvin kiitollinen naapureille, parille luokkakaverille, perheelleni ja avopuolisolleni siitä että jaksavat tätä mielialan heittelyä. Ilman heitä, tuskin olisin täällä enää.
Haluan vain rentoutua, mutta miten? Uskokaa tai älkää, se ei ole niin helppoa kuin uskoisi.
