Real Men Don't Rape!

Miksi kerron tämän?

Jotta jokainen, joka on kokenut tietää ettei ole yksin sen asian kanssa, ja toivon tästä olevan jollekkin jotain hyötyä... että auttaisi ymmärtämään ettei raiskaus ole koskaan oikein. Ja jotta itse pystyisin käsittelemään asiaa paremmin.

Tähän asti en ole suostunut puhumaan asiasta muutakuin nykyisen avopuolisoni ja siskoni kanssa.
Vieläkin on vaikea käsittää miksen ymmärtänyt mitään ennen kuin miehen luo lähdin. Miksen aavistanut mitään?

Olin 15 kun tämä tapahtui. Se oli varmaankin joulukuuta, aloin puhumaan tämän miehen kanssa, joka vaikutti mukavalta, joka ymmärsi minua. Tuntui kun se olisi ollut ainoa joka minua ymmärsi - Teiniä, jolla elämä ei hirveän hyvin silloin mennyt.
Puhuin pitkään sen miehen kanssa, WhatsAppissa, Facebookin chatissa, puhelimitse, Skypessä ja sen sovelluksen videopuhelussa. Juttelimme jonkin aikaa kunnes aloimme puhua tapaamisesta. Hän ei päässyt asuinpaikkakunnalleni joten tarjouduin menemään hänen luoksensa. Tottakai se tälle kävi, miksei olisi käynyt?

Kysyin äidiltäni - jonka kanssa silloin vielä asuin -  että kävisikö jos lähtisin. Hän ei innostunut, ja kinastelimme aikamme. Lopulta hän antoi periksi. Nyt vain toivon että olisin uskonut häntä enkä olisi lähtenyt, tältä kaikelta oltaisiin siten vältytty.
Innoissani sitten ilmoitin että lähden miehen luokse.

Menimme kaverini kanssa samalla bussilla samalle pysäkille asti - kaverillani oli eräs tapahtuma johon oli osallistumassa. Tämä mies oli minua vastassa sillä pysäkillä mistä lähdimme miehen kämpille. Kaikki tuntui menevän hyvin. Menin perjantaina ja lähdin siis sunnuntaina.
Perjantai meni miltein kuin unelma.. mutta se lauantai.
Tuntui kuin mies olisi joku toinen, en uskonut että hän voisi tehdä sellaista.
Kielsin häntä mutta ei tietenkään suostunut uskomaan.
Tapahtuneen jälkeen hän oli taas kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itse kielsin mielessäni tapahtuneen, sen viikon lopun ajan, ja jonkin aikaa senkin jälkeen kun kotiin olin palannut.

Sen viikonlopun jälkeen mies koitti edelleen pitää yhteyttä, alussa vastailin, mutta lopuksi en enään vain kyennyt.

Edelleen mietin tiettyjä kysymyksiä: Miksi lähdin? Miksen uskonut äitiäni ettei sinne lähtö ollut hyvä idea? Miten saatoin olla niin sini silmäinen etten huomannut mitään ennen sitä lauantaita?

Edelleenkin joskus nään unia siitä, pelkään että kyseinen ihminen saa tietää missä asun, tai näkee minut jossain. Ja se tulee aina olemaan osa elämääni vaikken haluaisikaan.

Kun ihminen tekee noin, hänellä ei ole kaikki hyvin. Hän tarvitsee apua. Ja uskon että en ole ollut ainoa miehen hyväksikäyttö tapaus. Hän on sairas!

Jos joku, joka ajattelee lähtevänsä ihmisen luokse jota ei ole ennen nähnyt, pyydän miettimään tätä: Oletko varma että haluat? Eivät vanhemmat ja muutakaan aikuiset turhasta sano että ei saa mennä tuntemattomien luokse ja varoittele siitä. Se pitää aivan paikkansa, ihmiset eivät välttämättä ole sitä mitä antavat ymmärtää.
Jos joku kenelle tämä on tapahtunut pyydän: älkää salailko läheisiltänne, itse tein niin, ja se vain hankaloitti elämääni. Ketään ei voinut olla tukenani koska eivät tienneet siitä. Vaikka vaikealta tuntuukin, jos ette pysty ääneen sanomaan niin kirjoittakaa vaikka.

Sinulla on valinnanvapaus: lähdetkö tuntemattoman matkaan vai et. Tutustutko ihmiseen ensin ja näät ihmisten ilmoilla etkä lähde hänen luokseen jossa olette kahden. Jos itse voisin vielä valita, valitsisin tuon jälkimmäisen.