Viiltely

Tällä blogikirjoituksella en todellakaan halua yllyttää ketään, vaan kertoa mitä se on, ja keinot miten itse pääsin eroon viiltelystä.


Viiltely on asia mikä kertoo ihmisen pahasta olosta, ja joka on ainakin omaan silmääni yleistynyt suomessa räjähdysmäisesti. Itse olen myös muistaakseni 6-9 luokilla sitä harrastanut ja nyt näin jälkeen päin ajateltuna, se oli yksi tyhmimmistä virheistä minkä olen tehnyt.

Nuorten keskuudessa viiltelyä pidetään joko todella " hienona " asiana, tai ihmiset alkavat haukkumaan Emoksi. Nuoret ( en väitä että kaikki, mutta osa ainakin ) eivät ymmärrä sitä, kuinka vakavasta asiasta on kyse. Eivät ymmärrä että ihminen yrittää purkaa pahaa oloa. Vaikka nuorella on paha olla, muut voivat nähdä hänet siltikin iloisena, menestyvänä, pidettynä kaverina ja kaikin puolin hyvä kuntoiselta.
Myös vanhemmilta on osittain helppo peitellä asiaa. Mutta se ei kannata. Mitä pikemmin vanhemmat, koulun terveydenhoitaja tai joku muu aikuinen/ vanhempi tietää sen parempi. Kukaan ei ansaitse niin pahaa oloa että täytyy itseään vahingoittaa.


Mikä voi edesauttaa pahaa oloa? Esimerkiksi. Koulukiusaaminen, vanhemmat ( esimerkiksi vanhempien päihteiden käyttö), vanhempien ero, raiskaus ja kaikki vastaavat.

Asiaa ei auta jollei kaverit huomioi sitä vaikka tietäisivätkin. Ei auta jos  kaverit ovat vain niin että " lopeta toi. Ei se oo niin vaikeeta! " tai " Mikä sua vaivaa? et voi olla noin säälittävä! " yms. Kaveripiiri ei varmaan ymmärrä sitä jollei itse ole tuntenut niin pahaa oloa että on viillellyt. Se ei auta jos käsketään lopettamaan. Viiltelyn lopettaminen on vaikeaa, ja se lopettamis prosessi voi olla pitkä. Itse olen ollut nyt melkein vuoden viiltelemättä, ja edelleen, tarpeeksi pahan olon tullessa tulee mieleen että " mitä jos..? jos yhden. Ei kukaan sitä huomaa. " Mutta ei, täytyy keksiä keino miten pystyy irtautumaan siitä.

Nuori voi syyllistää itseään jostain tapahtumasta/asiasta mihin ei oikeasti olisi voinut itse vaikuttaa. Se on huono juttu.
Viiltely voi yltyä jopa siihen pisteeseen että ihinen harkitsee itsemurhaa, ja saatta jopa toteuttaa/yrittää toteuttaa sen. Niinkuin itse. Siinä tilassa oleva ihminen keksii kyllä keinot siihen. Valitettavaa että jotkut onnistuvat yrityksissään. Osa taas ei, mikä on hyvä. Siinävaiheessa ainakin normaalisti ihmiset ympärillä huomaa ja saat apua.
Viiltelyn jälkeen jää ikuisesti arvet. Jotkut saattavat kadota vuosien mittaa, mutta suurin osa jää näkyviin.

Ette halua aina olla selittämässä miksi olette viillelleet, kun joku näkee, ja kysyy arvistanne.

Miten itse pääsin eroon? Ihan ensimmäinen, ja suuri kiitos kuuluu Ylä-aste aikaiselle psykiatrille. Ilman häntä, en välttämättä enään olisi täällä. Hän ymmärsi, kuunteli ja kertoi vinkkejä miten saisin oloni paremmaksi. Piirtäminen, ja kirjoittaminen ovat myös auttaneet, sekä valokuvaaminen. Valokuvaaminen sai minut ulos neljänseinän sisältä ja unohtamaan hetkeksi kaiken sen paskan. Kirjoittamalla ja piirtämällä sain tuotua ne paremmin esille ja itse paremmin käsiteltyä asiaa. Perheeni on ollut tukenani, ilman heitä, en tiedä missä olisin ilman heitä!
Ja vielä, vajaa vuosi sitten elämääni ilmestynyt, nykyinen avopuolisoni, kiitos myös hänelle. <3

Toivon että nuoret ja miksei aikuisetkin jotka ovat valmiita luovuttamaan, puhukaa jollekkin läheiselle, koulun terveydenhoitajalle, vanhemmille, psykiatrille. Mutta älkää alentuko viiltelemään tai päättämään elämäänne. Olette tärkeitä ja jokaisella on varmasti edes yksi hyvä syy jäädä tänne maanpäälle. Vaikkei siltä tunnukkaan, ihmiset ympärillänne rakastakaa teitä, rakastakaa myös itse itseänne älkääkä tehkö sitä! <3