Nyt on ollut paljon sosiaalisessa mediassa näkyvissä se, että miten ihmisten ulkonäköä ja etenkin kokoa kommentoidaan. Ihmisillä ei näytä olevan parempaa tekemistä kuin kommentoida toisten kokoa vaikkei se niiden perseitä millään tavalla kutitakkaan.
Itse olen myös kokenut tuota samaa, en nyt lähiaikoina mutta aiemmin. Mm. seuraavia kuullut enemmän tai vähemmän: " Hyi vittu! Olisit kaunis jos tiputtaisit painoos." " Ei sua jaksais kauaa katella " ja sun muuta vastaavaa. Tottakai se sattuu ja sitä jää miettimään ja loppujen lopuksi siihen alkaa itsekkin uskomaan. Ajatukset siitä, että on liian iso, ruma, läski ja sellainen jota ketään ei tahdo pinttyvät mieleen yllättävänkin helposti. Itse tiedän sen, etten miellytä kaikkia eikä tarvitsekkaan. Joo, mulla on ylipainoa, mutta tietääkseni se on mun oma murheeni. Jos haluan syödä suklaalevyn päivässä, niin syön sen. Jos haluan aloittaa dietin niin aloitan.
Jokaisen naisen ja miehen tulisi saada käyttää juuri sellaisia vaatteita kuin haluaa, ilman että saisi ilkeitä katseita. Vaikka aina se pelätty selluliitti heiluisikin kävellessä, haittaako se? Eikö se riitä että itse on tyytyväinen itseensä. Jos haluan käyttää minishortseja, tietäen että niinsanottu " ylimääräinen " näkyy, minähän käytän. Sen ei pitäisi olla keneltäkään pois. Jos haluan mennä rannalle bikinit päällä, minä menen. Kenenkään ei pitäisi yrittää miellyttää muita kuin itseään.
Päätätte itse sen, millaisia olette. Mitä syötte ja mitä teette. Älkää antako muiden vaikuttaa siihen. Olette koosta ja ulkonäöstänne huolimatta kauniita ja selviytyjiä! <3
Uskon ja osittain tiedänkin sen että joku ajattelee miten tämän kehtasin tehdä. Pilasin ehkä heidän päivänsä, heidän mielensä saastui luettuaan ja nähtyään tämän? Mutta arvatkaa mitä? Ei Kiinnosta, olen oma itseni. En suostu laihduttamaan sen takia että joidenkin silmät eivät kestä nähdä tälläisä. Entä sitten, jos olen onnellinen tälläisenä, enkö saa olla?
Nykyään aivan liian monessa paikassa jankutetaan laihduttamisesta, siitä millaiselta meidän kuuluisi näyttää? Kuuluisiko meidän näyttää siltä että emme ole syöneet vuoteen, pelkkää luuta ja nahkaa, kaikki samanlaisia?
Toivon suuresti, että tämä pistää edes jonkun ajattelemaan omaa käytöstään muita kohtaan. Sellaisen ihmisen käytösä joka karttaa kaukaa sellaiset ihmiset joiden ulkonäkö heitä ei miellytä, tai jota jonkun ulkonäkö ällöttää.
Kyllä, minulla niinkuin varmaan kaikille on päiviä kun tekisi mitä vaan että olisi pienempi, isompi tai ihan sama mitä, mutta jollain tavalla erilainen. Itselläni on viikoittain, mutta sitten taas niitä hyviäkin päiviä, että osaa suhtautua kroppaansa ja ulkonäköönsä positiivisesti. Niinäpäivinä toivoo että se tunne ja olotila pysyisivät kaikki päivät.
PS. Ja nyt menen hyvällä omatunnolla jääkapille ja mietin mitä seuraavaksi söisin! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti